En aio pahoitella bloggaus vähyyttä, vaikka tekis mieli. Oon ottamas itteeni niskasta kiinni tänä viikonloppuna, I promise! Tosiaan tää pari päivää on menny aika huuruissa, kun alotin uudet työt ja tähän arkeen on taas uutta tottumista niin paljon, että aikaa ei oo kyllä ollu ees kuvailla paljon mitään. Työmatkatkin on pitempiä ja kotiin tulles menee se tunti tai vajaa hyvällä säkällä, joten sekin rokottaa jossain määrin. Onneks kesä tulee, niin kevyet vaatteet ja parempi mieli tulee messiin.
Mulla on ihan älyttömästi mielipidepostausideoita (sanahirviö), mutta mut tuntien en osaa tehdä sitä neutraalisti ja monethan siitä tykkää. (not) Että ehkä, mä en tee niitä koska en jaksa sitä draaman määrää mitä joistain ihmisistä lähtee. Toisaalta ois kiva tehdä jostain aiheesta mikä puhuttelee (viimeks esim vauvakuume), niin saa vähän porukkaan säpinää. Ehkä mä ny viel punnin näitä ajatuksia.
Mitä mulle sitten kuuluu? No vatuttaa.
Täytyy kyl sanoo että työilmapiirillä on helvetinmoinen vaikutus omaan jaksamiseen. Mielummin tekisin töitä nuorempien ihmisten kanssa (puhun työtiimistä), mut ei kai sitä voi valittaa. Eikä tätä onneks kestä kun tää kuukaus, onneks. Musta ei oo työskenteleen "ylikoulutettujen" kanssa, jotka pitää itteensä niin korkeella alustalla, että muita katellaan alaspäin ja pidetään ihan avuttomina. Sen takia jatkan opiskelua, koska en jaksa tätä kohtelua jumalauta.
Tän kahden tuskaisen päivän (no ei ne nyt niin tuskasia ollu, mut..) kunniaks palkittin itteni kuudella mountain dew tölkillä ja auringossa makoilulla mun ihanien ainojen kanssa. Onneks nää ilmat ees on mulle mieluisia, ku taas mikään muu ei tunnu nappaavan.
Nyt väkertään toisia postauksia (kuten tärkeetä lukijatiedotetta) ja seuraileen hokimatsia. Vi ses ja rentouttavaa viikonloppua!
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti
∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.