perjantai 12. joulukuuta 2014

LUUKKU 12: ONNELLISUUTENI

onnellisuus
Joulukalenterini on itseni sekä blogini näköinen ja sen todistaa tämä kahdestoista luukku. Ripaus pinnallisuutta, ripaus höpsöttelyä sekä ripaus todellista elämää.

Kyyneleet silmissä yritän saada kohdistettua katsetta läppärin näyttöön, että saisin lauseet koottua. Totta puhuakseni en uskonut vielä muutama vuosi sitten, että tätä tilannetta tulee koskaan olemaan, että pystyn hengittämään näin vapauttavasti sekä kirjoittamaan tosissani tarkoittaen, että olen aidosti onnellinen. Viimeiset neljä vuotta oli itselleni vaikeita ja henkisessä hirttoköydessä roikkumista. Omien ajatusten, vihantunteiden ja negatiivisuuden vankina vietetty aika on tuonut lopulta sen tuskankin arvoisen tilan, onnellisuuden. Sille ajalle ei ole selväjärkistä kertomusta enkä osaa sitä sanoiksi kirjoittaa miksi se oli niin vaikeeta vaikka syitä ja tekijöitä oli mutta ei syytä sille miksi se oli niin pohjalle asti vievää vaikka rationaalinen ja toiveikas ihminen luonteeltani olen. Onneksi asiat muuttuivat.

Pyytäisinkö yhtään parempaa elämää itselleni tällä hetkellä? En. Asun täydellisessä ensimmäisessä pikkukodissa, läheiset ovat nousseet aivan eri merkitykseen, rakastan edelleen henkireikätyötäni lasten parissa sekä olen kiitollinen omasta vapaudesta sekä siitä, että voin olla vastaamatta puheluihin tai avaamatta ovea jos sillä hetkellä oloni on sellainen. Voin sanella täysin miten elän omaa elämääni ja miten itseäni kohdellaan ja puhutellaan, kokematta olevani huonompi tai kykenemätön kuin muut. Tämän oppiminen vaati itselläni pohjalla käymisen ja luovuttamisen ajattelun. Kaikella on tapana kasvattaa ja vahvistaa vaikka niissä hetkissä se tuntuu ylitsepääsemättömän vaikeelta eikä halua kuin luovuttaa ja mennä sitä helpointa reittiä. Onneksi vaikeista ajoista huolimatta olin jääräpää ja tavoittelin esimerkiksi asuntolainan saamista vaikka vuokralle lähteminen olisi nopeammin tuonut helpotuksen. Pääni pidän vaikka ahdistaisi. Tästä olenkin puhunut.

Miettiessäni tätä mennyttä vuotta on paljon erilaisia asioita tapahtunut. Uudesta ihanasta työpaikasta oman kodin ostamiseen sekä rakkaan sukulaiskoiran menetykseen sekä isomummun kuolemaan. Tämä vuosi on kiteyttänyt sisälleen tyypillisen tavallista elämää. Elämän onnellisia sekä surullisia käänteitä. Koettelemukset ovat enemmänkin vahvistaneet itseäni tämän vuoden aikana kuin potkineet alemmaksi. Olisi asian laita aivan eri jos tämän vuoden surulliset tapahtumat olisivat tapahtuneet muutama vuosi sitten. Henkistä kypsyyttä on havaittavissa. Onnellisuudella vahvistettuna.

Kliseisiä lauseita pyöritellään paljon ja vaikka ne tulevat korvista ulos niin kannattaa edes pienin tavoin ne huomioida. Unelmat, haaveet ja tavoitteet pitävät ihmisen elossa. Sen voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Unelmoidessaan ja tavoitteita asettaessaan laittaa itselleen syyn elää ja tehdä jotain sen eteen, että ne unelmat tulevat tapahtumaan vaikka elämäntilanne olisi vaikea. Asenne ja suomalainen sisu on tehokkaita apureita. Älkää antako negatiivisten tunteiden tuhota koko loppuelämää vaikka se veisi teiltä vuosia, se ei kuitenkaan tarkoita koko elämää. Aikaa taaksepäin katsellessa sen huomaa. Ne kyyneleet, vaikeet ajat ja henkinen romahtaminen on tuonut paljon hyvää ja kasvattanut eikä ne kummittele samalla tavalla takaraivoissa kuin ennen.

ajatus

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti

∞ Siistiä kielenkäyttöä ja muistetaan toisten kunnioitus.
∞ Otan mieluusti vastaan palautetta hyvässä ja pahassa, mutta kritiikinomaisesti.